Instagram story viewer> @aermolaey> Post

Aliaksandr Yermalayeu | Break boy AE

@aermolaey

7 years ago

Summer Break Week Crew!💪Спасибо За эту неделю🙏 Это было Мощно!🤘🔥
Теперь ждём зимнего International 💥😄✊
@predatorzcrew x @jblrus
@breakweek.international
#predatorzcrew #isbw2019 #breakboys #breaklife

113

1

Posted On: July 22nd 2019, 06:15 pm

Summer Break Week Crew!💪Спасибо За эту неделю🙏 Это было Мощно!🤘🔥
Теперь ждём зимнего International 💥😄✊
@predatorzcrew x @jblrus
@breakweek.international
#predatorzcrew #isbw2019 #breakboys #breaklife

Comments (1)

m_vozdushnyi

7 years ago

m_vozdushnyi

💪🏻

More posts

@suzanenfreek ‘Pijnstiller’ ♥️

Sohaisen nyt muurahaispesään ja pahoittelen sitä jo valmiiksi. Teen sen silti.

Viime päivinä kirjasomessa on näkynyt paljon oivallisia viihdekirjallisuuden – ja erityisesti romantasian – puolustuspuheenvuoroja. Sitä on ollut ilo seurata sivusta.

Samalla olen kuitenkin huomannut, että täällä kuplassa en ole nähnyt juuri ollenkaan sellaisia puheenvuoroja, joissa viihdekirjallisuutta olisi vähätelty tai Ylen valintaa kritisoitu. Silti puheenvuoroissa romantasian ja viihteen puolesta on lähdetty altavastaajan asemasta.

Kirjasomessa romantasiaa ja romantiikkaa saa kuitenkin kaikessa rauhassa lukea. BookTokissa ja nykyään kirjagramissakin ne ovat ehdottomasti luetuimpia lajeja. Kuplan sisällä ei siis oikeasti ole mikään häpeä lukea juuri viihdettä.

Siksi pidän vähän hämmentävänä sitä, että puolustuskannalle lähdettäessä muistutetaan juuri täällä niin raivokkaasti siitä, että kaikki lukeminen on arvokasta, ja että on se ja sama, mitä lukee, kunhan lukee.

Ensimmäinen on nimittäin näin lukijatutkijankin näkökulmasta totta. Toinen sen sijaan ei, koska erilaisten tekstien lukeminen tuottaa erilaisia lopputuloksia ja herättää erilaisia ajatuksia. Pelkästään yhtä lajia lukemalla EI voi saavuttaa lukemisen koko kirjoa. (Ja sama koskee siis myös ihmisiä, jotka lukevat vaikkapa pelkästään runoutta, true crimea, postmodernistista proosaa tai maagista realismia.)

Olisiko meidän mahdollista pitää esillä jotakin lajia ja sen hyviä puolia ilman, että nostamme lajia jalustalle tai yritämme tehdä siitä jotenkin yleispätevän lääkkeen kaikkeen lukemisen kriisiin? Voisimmeko oikeasti nähdä sen osana moninaista kirjallisuuskenttää ja vaalia kaiken lukemisen rikkautta sen sijaan, että puolustaisimme vain omia lempilajejamme?

Lukeminen itsessään kaipaa kipeästi puolustamista ja keinoja houkutella lukijoita kirjallisuuden pariin. Valitettavasti on kuitenkin myös niin, että jos haluamme, että jatkossakin saamme valita lukea jotakin tiettyä genreä, on pidettävä huolta siitä, että on niitä eri lajeja, joista valita. Siksi toivon, että olipa oma lempigenremme sitten mikä tahansa, pitäisimme koko kirjallisuuskentän puolta. Myös niiden marginaalisempien lajien.

Sitä kipeästi tarvitaan.

Toys used to feel like miniature worlds packed with tiny details.

From detailed army figures and model trains to action figures, collectible toys and even water blasters, older versions often came with more accessories, moving parts and personality. Over time, many designs have become simpler, smaller and easier to manufacture.

It’s a reminder of why so many childhood toys still feel special years later — sometimes the little details made all the difference.

who’s territory? 🐻

Polygamiu v Ústave tiež nemáme, pampremier. Aspoň zatiaľ teda.