2 years ago
202
5
Posted On: January 24th 2025, 07:13 pm
Vuosi sitten tänään kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa virkkaamista ja kirjoitin päiväkirjaani näin:
“Pakkaset ovat palanneet ja eiliset loskaurat ja muut epätasaisuudet jäätyneet tehden teistä pottupeltoja. Kärrytellessämme kärryt pomppien kohti PerhePesää ajatus siitä, että pian osaan jotakin, mitä en vielä sillä hetkellä osannut, tuntui kutkuttavalta. PerhePesän ompelukerhossa oli PerhePesän ohjaajan lisäksi ompelemisen opettaja. Kerroin haluavani oppia virkkaamaan isoäidinneliöitä ja opettaja näytti minulle kuinka se tapahtuu. Hänen sormensa, joita näytti olevan vähintään seitsemän per käsi, liikkuivat aivan liian nopeasti enkä ymmärtänyt terminologiasta mitään. Huomasin turhautumisen nousevan mielessäni nopeasti. Pyysin häntä näyttämään uudestaan ja huomattavasti hitaammin enkä silti ymmärtänyt kuinka puikon heilutus langan ympärillä tuotti niin selkeää jälkeä. Yksinkertaistin hommaa itselleni sen verran, että harjoittelin pelkästään ketjusilmukkaa ja jätin pylväät ja muut lisähaasteet toiselle kerralle. Sormeni tuntuivat liian isoilta ja kankeilta, silmäni likinäköisiltä. Kahden tunnin aikana ketjusilmukoihini alkoi löytyä varmuutta ja tasaisuutta.”
Sittemmin olen virkannut miltei päivittäin ja tehnyt liivejä, verhoja, shortsit, kypärämyssyn, paidan, tossuja ja viimeisimpänä nämä säärystimet. Päätin virkkausharrastukseni alussa, että käytän ensimmäisen virkkausvuoteni aikana vain yhtä koukkua ja lankakokoa ja pysyttäydyn samoissa tutuissa isoäidinneliöissä. Tuntui mielekkäämmältä sukeltaa perinpohjaisesti yksinkertaiseen toistoon kuin opetella jatkuvasti uusia kuvioita tai variaatioita.
Virkkailemisiin!
“Pakkaset ovat palanneet ja eiliset loskaurat ja muut epätasaisuudet jäätyneet tehden teistä pottupeltoja. Kärrytellessämme kärryt pomppien kohti PerhePesää ajatus siitä, että pian osaan jotakin, mitä en vielä sillä hetkellä osannut, tuntui kutkuttavalta. PerhePesän ompelukerhossa oli PerhePesän ohjaajan lisäksi ompelemisen opettaja. Kerroin haluavani oppia virkkaamaan isoäidinneliöitä ja opettaja näytti minulle kuinka se tapahtuu. Hänen sormensa, joita näytti olevan vähintään seitsemän per käsi, liikkuivat aivan liian nopeasti enkä ymmärtänyt terminologiasta mitään. Huomasin turhautumisen nousevan mielessäni nopeasti. Pyysin häntä näyttämään uudestaan ja huomattavasti hitaammin enkä silti ymmärtänyt kuinka puikon heilutus langan ympärillä tuotti niin selkeää jälkeä. Yksinkertaistin hommaa itselleni sen verran, että harjoittelin pelkästään ketjusilmukkaa ja jätin pylväät ja muut lisähaasteet toiselle kerralle. Sormeni tuntuivat liian isoilta ja kankeilta, silmäni likinäköisiltä. Kahden tunnin aikana ketjusilmukoihini alkoi löytyä varmuutta ja tasaisuutta.”
Sittemmin olen virkannut miltei päivittäin ja tehnyt liivejä, verhoja, shortsit, kypärämyssyn, paidan, tossuja ja viimeisimpänä nämä säärystimet. Päätin virkkausharrastukseni alussa, että käytän ensimmäisen virkkausvuoteni aikana vain yhtä koukkua ja lankakokoa ja pysyttäydyn samoissa tutuissa isoäidinneliöissä. Tuntui mielekkäämmältä sukeltaa perinpohjaisesti yksinkertaiseen toistoon kuin opetella jatkuvasti uusia kuvioita tai variaatioita.
Virkkailemisiin!
Comments (5)
2 years agochadmiska
Sulla on edessä loistava tulevaisuus Suomen Neulontaministeriössä VIRKKAmiehenä
More posts
