Linnea Kuuluvainen

Etukansi: auringonnousu
Takakansi: auringonlasku

Niiden välissä: "Tällä(kin) lomalla on salamatkustaja: vihkooni runomuotokuvaksi piirtyvä nainen. Hänen suullaan teen kaunokirjallista tutkielmaa kirjoittamisen pakkomielteestä.

Kysyt onko naisella jo nimeä (koska olen huomauttanut että kirjoittaminen on totta vasta kun on nimi). Vastaan ettei vielä ja sanoitan naisen ihon mereslihalle, solisluiden tilalle simpukankuoria, sieluun myrskyn ja nauruun kuohan. Hän tihenee mutta karkaa sitten sormien välistä veden lailla.

Mielikuvitus loppuu, ihminen ei. Vuosien mittaan olen ruvennut antamaan teksteille enemmän itsestäni.

Nautit siitä kun hengailen alusvaatteisillani parvekkeella ja kirjoitan, eksytän meidät kapeille kaduille ja kirjoitan, vietän venyviä toveja tapasbaarissa, kirjoitan, istun merirajassa kirjoitan kirjoitan, unohdun edelliseen hetkeen kirjoitan kirjoitan kirjoitan.Täällä meri syö sanat suoraan kädestä eikä tule kylläiseksi koskaan. Luovuuteni on sinulle mannaa ja haluat maistaa sen huuliltani, nuolla sormistani, et saa tarpeeksesi.

Seisot kadulla, katsot ylöspäin ja huudat 'Margarita! Ai Margarita!?'. Olen viidennen kerroksen parvekkeella ilman paitaa ja vastaan 'Sí, mi amor!'. Lähdet hakemaan pitsaa. Taloyhtiön asukkaat alkavat kutsua minua Margaritaksi.

Kirjoittamisessa on yhtäkkinen vakavuus, käsin vihkoon 40 sivua yössä. En pystyisi lopettamaan vaikka pyytäisit. Onneksi et koskaan pyydä.

Laitan asioita lainausmerkkeihin niin ettei minusta voi koskaan oikein ottaa selkoa. Hikoilevasta lasista putoaa paperille pisara ja lauseet liplattavat.

Naisen nimi on Margarita."