Instagram story viewer> @killeribjj> Posts

Juho Kyynäräinen

@killeribjj

868

followers

879

following

🥋 BJJ ruskea vyö | Matolla vuodesta 2011
🤼‍♂️ BJJ- ja lukkopainivalmentaja | Finnfighters' Gym
💭 Ajatuksia kamppailusta ja harjoittelusta

POSTS STORIES REELS

MITEN PÄÄDYIN KAMPPAILULAJEN PARIIN?

Muistan jo pikkupoikana kertoneeni kavereille, että aion aloittaa kamppailulajin. Ajatuksissa oli silloin karate, koska sehän oli vielä 90-luvullakin kaikista siistein laji. Aloittamiseen meni kuitenkin aikaa paljon enemmän kuin tuolloin ajattelin.

Lapsuudessa pelasin jalkapalloa ja sen jälkeen olin innoissani myös kuulantyönnöstä. Näiden harrastusten päätyttyä loppui kuitenkin kaikki liikkuminen moneksi vuodeksi.

Vuonna 2003 minusta tuli showpainifani ja sen kautta törmäsin netissä myös vapaaotteluun. Minusta oli kuitenkin vain tylsää katsoa, kun ottelijat makasivat matossa toistensa päällä. Heh.

Maaliskuu 2008. JIM-kanava. The Ultimate Fighter. Kausi 1. Se oli hetki, jolloin vapaaottelukärpänen todella puraisi minua. Tämä oli jotain niin paljon parempaa kuin mitä olin nähnyt DVD:ltä muutamaa vuotta aiemmin.

Tästä innostuneena kävin samana vuonna katsomassa ensimmäistä kertaa vapaaottelua livenä. Tapahtuma oli Finnfight X ja pääottelussa Sauli Heilimö. Muistan kuinka suosittu Sauli oli turkulaisyleisön keskuudessa ja kuinka upean voiton hän nappasi trianglella. Tapahtuman jälkeen hän oli mielestäni maailman kovin ukko.

Tuolloin aloin itsekin tosissaan pohtia, olisikohan minustakin harrastamaan vapaaottelua. Olin kuitenkin totaalisessa rapakunnossa ja painoin 140 kg.

Vuonna 2010 sain pudotettua painon alle sataan kiloon ja lopulta syksyllä 2011 uskaltauduin ottamaan yhteyttä Finnfighters Gymiin. Ylipuhumisen jälkeen lopulta ilmoittauduin BJJ:n peruskurssille 23-vuotiaana. Muistan edelleen, kuinka siistiä oli nähdä se sama Sauli Heilimö, jota olin kolme vuotta aiemmin ihastellut Finnfightissa, vetämässä treenejä ennen peruskurssia.

Huomasin heti, että ei minulla varsinaisesti mitään lahjoja ollut painimiseen. Samaan aikaan kamppailusali ja erityisesti FFG tuntuivat kuitenkin ympäristöltä, jonne tunsin kuuluvani.

Vapaaottelijaa ei minusta tullut, sillä BJJ ja lukkopaini veivät mennessään. Ja edelleenkin olen yhtä innoissani tästä touhusta kuin harrastuksen alkuaikoina.

Tässä kuussa tulee kaksitoista vuotta siitä, kun Sauli Heilimö myönsi minulle sinisen vyön.

(Välillä vähän muutakin kuin pönötyskuvia 😅) by @killeribjj

🤗 by @killeribjj

JOSH BARNETTIN SEMINAARI

Tykkään käydä seminaareissa ja leireillä, mutta aika harvoin enää kuitenkaan ne mitään kovinkaan suuria tunteita herättävät. Mutta alkusyksystä kun näin, että legendaarinen Josh Barnett on tulossa Suomeen vetämään seminaaria, niin tuli heti sellainen innostus, että tuonne on päästävä.

Barnett oli yksi suosikeistani vapaaottelussa ja lukkopainin puolella esimerkiksi hänen lopetuksensa Dean Listeria vastaan oli huikea. Itseä kiinnostaa kovasti kamppailun historia sekä erilaiset painityylit, joten Barnett on catch-taustansa ansiosta myös siinä mielessä kiinnostava hahmo. Lisäksi hänellä on myös vahva yhteys pro wrestlingiin, joka on itselle myös lähellä sydäntä.

Kyseessä oli virallisesti MMA-seminaari, mutta kaikki tekniikat olivat painijuttuja, joten lyömään ei tarvinnut lähteä. Seminaarin kestoksi oli ilmoitettu kolme tuntia, mutta todellisuudessa kestoa oli neljä ja puoli tuntia. En valittanut.

Päivän aikana käytiin läpi monenlaisia juttuja:
- Underhookin hakeminen pystypainissa
- Single leg -alasvienti
- Kun vastustaja saa tehtyä alasviennin, niin ei jäädä selälleen, vaan heti pyörähdetään kiinni jalkaan ja päädytään sen kautta päälle
- Samasta tilanteesta kneebar, toe hold ja heel hook
- Kilpparista kun kaveri yrittää pyörähtää guardiin, niin pysytään kiinni lantiossa ja päädytään sivuhallintaan
- Sivuhallista cradle ja sieltä pari ikävää niskavääntöä
- Knee shieldin ohittaminen
- Sivuhallinnasta americana ja fujiwara armbar

Treeneissä ei ollut mitään ylimääräistä. Ei pitkiä alkulämpöjä, vaan nopeasti kiinni tekniikkaan. Selkeää opetusta ja paljon aikaa tehdä. Ei liikaa yksityiskohtiin menemistä, vaan enemmänkin konsepteja ja ajatuksia. Josh koko treenien ajan korosti, että tekniikat voi harjoitellessa tehdä vaikka kuinka hitaasti, kunhan ne tekee oikein. Tekniikka ja hyvä positio ovat kuninkaita. Mukana oli sopivan verran myös Barnettin kamppailufilosofiaa ja huumoria.

Erinomainen kokonaisuus siis.

Thank you @joshlbarnett

Kiitos @salini_sport_center @slamwres ja kaikki ketkä tätä olivat järjestämässä by @killeribjj

Kävin ensimmäisen kerran BJJ-kilpailuissa helmikuussa 2013. Nämä olivat salikilpailut Lahdessa ja olin tuolloin harrastanut lajia noin 15 kuukautta. Muistan näistä kisoista lähinnä sen, että omassa sarjassa hävisin pisteillä valkovöiselle ja avoimessa sarjassa jäin värivyön kuristukseen. Videomateriaalia näistä ei ole olemassa. Tai en ainakaan ole koskaan nähnyt.

Kun toisen kerran menin kisaamaan pari kuukautta myöhemmin, niin kyseessä olikin jo hieman isommat karkelot eli Finnish Openit. Muistan, että tuolloin oli jo vähän odotuksia, että ehkä sitä voisi jo vaikka pärjätäkin. No en pärjännyt! Vastaan tuli @etauriai , joka laittoi taululle lukemat 16–0. 😁

Seuraavat kisat olivat NLO World Championship -kisat elokuussa Jyväskylässä. Tästä on tuo oheinen videoklippi. Ja tässä kun asiaa tutkin, niin taitaa olla ainoa valkovyöajan matsi, josta minulla on videomateriaalia. Muistan, että harmitti, kun pääsin ottelun loppupuolella päälle ja hyökkäämään, mutta en sitten kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi. 4–0 tuli takkiin.

Kisasin valkovöisenä ainakin vielä SM-kilpailut (9–2-tappio), jotkut salikilpailut (pistetappio) sekä joukkueiden SM-kilpailut.

Joukkuekisoissa aukesi vihdoin myös voittotili. Muistan, että oli varsin jännä paikka, kun oma otteluni ratkaisi, pääsemmekö joukkueena jatkoon. Se voitto tuntui siis monessakin mielessä varsin hyvältä.

Pian noiden kisojen jälkeen sainkin sitten sinisen vyön.

Ei siis todellakaan ollut mikään menestystarina tuo valkovyöajat, mutta hienoja kokemuksia joka tapauksessa.

Ei sillä, että sinivöisenäkään olisi mitään mitalisadetta ollut, mutta jokunen voitto sentään enemmän. 😅 Palataan niihin joskus myöhemmin. Niistä sentään löytyy videoitakin hieman enemmän. by @killeribjj

En voi sanoa, että minua olisi valmentaminen kiinnostanut aina, mutta melko pitkään kuitenkin. Vähän päälle parikymppisenä pudotin suuren määrän painoa, löysin liikunnan ilon ja tein sen kuuluisan elämäntapamuutoksen. Innostuin tästä kaikesta niin paljon, että halusin myös auttaa muita. Niinpä vuonna 2012 suoritin Trainer4You kuntosalivalmentajakurssin ja seuraavana vuonna personal trainer -koulutuksen.

Valmistumisen jälkeen aloin tehdä töitä personal trainer -yittäjänä. Tykkäsin työstä todella paljon. Tuo oli kuitenkin sitä aikaa, kun tuntui, että kaikki halusivat olla personal trainereita ja kilpailua oli valtavasti. Lisäksi sai lukea naureskelua siitä, miten PT-koulutus on kirjekurssi eikä mikään oikea koulutus.

Olen aina ollut sellainen, että jos en tiedä tai osaa jotakin, niin myönnän sen myös avoimesti. Aloin tuolloin miettiä yhä enemmän, olenko oikeasti riittävän pätevä personal traineriksi. Minulla ei ollut liikunta-alan pohjakoulutusta eikä vuosikymmenten urheilutaustaa. Olin itse innostunut liikunnasta uudelleen vasta paria vuotta aikaisemmin.

Vaikka olin kouluttautunut, opiskellut itsenäisesti ja saanut hyvää palautetta asiakkailta, tuntui silti, etten ehkä osannut tarpeeksi. Lopulta epävarmuus yhdistettynä yrittäjyyden haasteisiin johti siihen, että lopetin PT-työt.

Kiinnostus harjoitteluun ja valmentamiseen ei kuitenkaan kadonnut. Vuosien varrella olen opiskellut paljon itsenäisesti ja pyrkinyt ymmärtämään paremmin, miten ja miksi erilaiset menetelmät toimivat. Takaraivossa on myös koko ajan ollut ajatus siitä, että olisi hienoa päästä vielä joskus valmentamaan.

Alkuvuodesta päätin vihdoin tarjoutua vetämään FFG:llä treenejä. Vaikka olin siinä vaiheessa harrastanut lajia jo yli 14 vuotta, mielessä pyörivät edelleen samat ajatukset kuin PT-aikoina. Olenko riittävän hyvä ohjaamaan muita? Osaanko opettaa ymmärrettävästi? Entä jos joku kysyy jotakin, mihin en osaa vastata?

Ei se epävarmuus vieläkään täysin ole kadonnut, eikä varmasti katoakaan, mutta paljon on tullut itsevarmuutta lisää näiden kuukausien aikana.

Treenien ohjaaminen ja valmentaminen on mahtavaa hommaa. Innolla odotan, mitä kaikkea tulevaisuudessa pääsee tekemään tällä saralla. by @killeribjj

Käytiin tänään @hippulihiiri kanssa vierailemassa @loimaankamppailuurheilijat

Olipahan jälleen kerran mukavaa!

En tiedä kuinka mones kerta tämä oli kun Loimaalla käyn painiskelemassa, mutta en millään muulla salilla ole yhtä monta kertaa käynyt vierailemassa. Ensimmäinen vierailu oli varmaankin joskus vuonna 2014.

Loimaalta löytyy aina isoja, taitavia, vahvoja ja mukavia painikavereita.

Erityisesti aina siistiä päästä painimaan @soikkelibjj kanssa. Pekka on yksi taitavimmista tyypeistä, jonka kanssa olen koskaan paininut ja jolta olen päässyt oppimaan. Taas tuli mielenkiintoisia tekniikkajuttuja, joita täytyy lähteä testailemaan sparreissa.

Kiitos myös @kikkapoika83 hyvistä eristä.

Oss! by @killeribjj

Puoli vuotta valmentamista takana. Mitä olen oppinut?

Olen nyt vetänyt @finnfightersgym säännöllisesti treenejä puolen vuoden ajan. Pääasiassa lukkopainin tekniikkatreenejä, mutta jonkin verran myös muita BJJ-treenejä.

Ensimmäiset treenit jännittivät todella paljon. Vaikka BJJ-vuosia on takana jo runsaasti ja olin vetänyt yksittäisiä treenejä aikaisemminkin, on ihan eri asia ottaa säännöllisesti vastuuta treenien suunnittelusta ja vetämisestä.

Puolessa vuodessa itseluottamusta on tullut valtavasti lisää. Ja ennen kaikkea olen huomannut, että tykkään tästä hommasta hemmetisti.

Ehkä isoin oppi tähän mennessä on ollut yksinkertaisuuden vaikeus.

Kun jotain tekniikkaa on itse tehnyt vuosikausia, siitä voisi helposti selittää kymmenen eri yksityiskohtaa. Hyvä opettaminen ei kuitenkaan taida olla sitä, että kertoo kaiken minkä tietää.

Varsinkin perustekniikassa pitäisi pystyä poimimaan olennaiset asiat, selittämään ne ymmärrettävästi ja päästämään ihmiset mahdollisimman nopeasti tekemään.

Vähemmän puhetta, enemmän tekemistä. Mutta kuitenkin niin, että lähdetään alusta lähtien oikeille raitelle.

Samalla olen huomannut, kuinka paljon asioita itse pitää jo itsestäänselvyyksinä. Kun joku tekee liikettä ensimmäisiä kertoja, joutuu itsekin katsomaan tekniikkaa aivan eri tavalla.

Mitä teen ensin? Miksi teen sen? Mitä kontrolloin? Mihin suuntaan liikun? Mitä tässä oikeastaan yritetään saada aikaiseksi?

Tekniikan osaaminen ja sen opettaminen ovat kaksi aiva eri asiaa.

Ehkä juuri siksi tuntuu siltä, että valmentaminen on kehittänyt myös omaa painimistani. Kuten @soikkelibjj juuri kirjoitti, niin opettaminen on yksi parhaista tavoista oppia. Kun tekniikoita joutuu palastelemaan, analysoimaan ja sanallistamaan muille, joutuu samalla miettimään omaakin tekemistään paljon tarkemmin. Olen esimerkiksi puhunut treeneissä paljon kontrollin merkityksestä, ja huomaan sen kehittyneen erityisesti omassa painissani.

Jatkuu kommenteissa ⬇️ by @killeribjj

Sunday BJJ 🤝
@juha_kotilainen by @killeribjj

#bjj by @killeribjj

Viime aikoina on päässyt varsin kivasti jumppailemaan ja tuntuu, että paini välillä jopa kulkee ihan siedettävästi. Parasta tässä touhussa on kuitenkin @finnfightersgym huiput treenikaverit. ❤️ by @killeribjj

Kesäjuttuja. ❤️ by @killeribjj

Lets's roll. 🤜🤛

@juha_kotilainen by @killeribjj