6 days agoKiitos kun puhut, vitsit miten rohkea olet tuodessasi esille näinkin arkoja asioita.❤️ Olet vahva.❤️
10 days agoÄlä viiti oot normaali itse oon tehnyt myös ja selvinnyt kaikesta nyt ei kumpaakaa enää elämässäni oon yksin kokonpaskan loppunelämän
18 days agoOlen ollut äiti (viidelle lapselle) vuodesta -99 alkaen. KAIKKI tunteet koettu ja joskus käytäntöön pantu. Anteeksi pyydetty ja saatu. Mikään, ei sitten yhtään mikään ole niin rajua ja yhtä aikaa kirpeää ja makeaa, kuin äitiys/vanhemmuus. Kun oma iho/aistit/sisin/fysiikka on vuosia vain toisia varten, ihan jo sillä, että vastasyntynyt ei selviä hengissä ilman hoivaa, niin onko ihme, että tulee ”ylilyöntejä”?!? JOS saan joskus ilon olla mummo, koetan olla saatavilla avuksi juuri niinä hetkinä, kun ihoon sattuu ja happi loppuu. Silloin, kun kaikki on liikaa. Tuomitsematta, kyselemättä sanaakaan vaan keittämällä puuron, ottamalla lapsen, sulkemalla makkarin oven, hieromalla jalkoja, olemalla vaan….
18 days agoMielestäni on tosi hyvä, että näistä puhutaan, ja juurikin siksi ettei koettaisi häpeää ja osattaisiin antaa anteeksi itselleen ja ymmärtää tällaisen inhimillisyys. Mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että on äärimmäisen tärkeää oppia käsittelemään niitä omia aggression ja ahdistuksen tunteita niin, että ne eivät purkautuisi lapseen. Ja että vaikka se on inhimillistä niin kuitenkin pyrkimys on, ettei sellaista tapahtuisi eli lapsen satuttaminen henkisesti tai fyysisesti ei ole oikein, vaikka onkin ymmärrettävää että hermot välillä menee tai joku muu oma ahdistus purkautuu raivolla. Toivon siis ettei asiaa siinä mielessä normalisoida etteikö asian ja omien purkausten kanssa kuuluisi tehdä töitä, jotta vastaavat jatkossa eivät toistuisi vaikka samalla onkin hyvä tehdä näkyväksi, että asia ei saisi olla tabu ja siitä pitäisi puhua. Kun tulin äidiksi ja esikoiseni oli pieni niin minulle tuli joitain ylilyöntejä. Toisaalta koin niistä niin valtavaa syyllisyyttä, että se syyllisyys pakotti minut vannomaan itselleni ettei niin käy enää koskaan, ja pakotti opettelemaan keinoja estää nämä reagoimalla etukäteen tai ei antamalla oman tunnetilan koskaan mennä yli tietyn pisteen. Tämä oli siis vaikeaa ja vaatii paljon töitä. Mutta sen jälkeen kun joskus vannoin että näin ei enää käy niin ei enää käynyt, jotain kompastelua toki saattoi olla. Ja kuopuksen kanssa (7 v nuorempi) niin ei ole käynyt. Ja silti painotan siis ettei se syyllisyys ja häpeä saa olla estäviä tunteita ja kokemuksia tuoda esiin asiaa ja hakea apua mutta joskus se syyllisyys myös ohjaa oikeaan suuntaan löytämään keinoja ettei tuollainen purkaus lapseen enää toistuisi.
18 days agoKiitos että puhut tästä! Kaikilla ei mahdollisuutta terapiaan tai maksullisiin palveluihin niin kolmaa sektori auttaa näissä asioissa myös maksutta. Mm. Ensi ja turvakotiennliiton verkkosivuilta näkee paikallisyhdistykset, jotka tarjoavat maksutonta apua näihin tilanteisiin. Lisäksi mm. Maria Akatemia.
19 days agoMulla ei jää muutamaan. Useinkin. 🤗 Kuulostaa normaalilta mun maailmassa. Ihan perus ihmisyyttä. Empä oo hoksannu kokea suurta syyllisyyttä. Sais kokoajan kokea... 7lasta. 6 poikaa...
19 days agoKiitos, että nostat esiin näin tärkeää aihetta ja jaat omia kokemuksiasi. Työskentelemme täällä Maria Akatemian ehkäisevässä väkivaltatyössä päivittäin naisen vihan ja aggression aiheiden äärellä ja valtaosa asiakkaistamme on pienten lasten äitejä, joille jakamasi tunteet ja kokemukset ovat hyvin tuttuja. Monet asiakkaistamme kokevat, että äitiyden vaikeat tunteet ovat vaiettu aihe ja niitä helposti vähätellään. Huoli omista tunteista ja tunnesäätelystä voi olla todella kuormittavaa. Siksi erityisen iso kiitos, että nostat rohkeasti aihetta omien kokemusten kautta.💜
