Instagram story viewer> @piengreta> Posts

greta

@piengreta

2.3K

followers

1246

following

pieni kroonisesti sairas greta
✿ @invalidiliitto koulutettu kokemustoimija
✿ moderate ME/CFS & co
✿ founder of @aquietstorm.me

POSTS STORIES REELS TAGGED

Download All

”i would rather see the world through the eyes of a child”

multa aina välillä kysytään miks mun käyttäjänimi on piengreta. miks pien?

pieneys sanana kuvaa mulle kaikkea sellasta vähän surkeaa ja ujoa ja pelokasta. kaikki varmaan tietää sen olon kun on vaik jossain sosiaalisessa tilanteessa ja yhtäkkiä tulee pieni olo, vaikka siitä jos tuntuu ettei kuulu joukkoon tai jotenkin vaan on sellanen olo että ei osaa olla, näkyä tai kuulua siinä tilanteessa.

mut pienuus on mulle myös paljon muuta. se on sinnikkyyttä, toisen kainaloon käpertymistä, turvan ja lohdun etsimistä ja pyytämistä(!), tunteita ja niiden näyttämistä ja näkemistä. lapselle tyypillistä oikeudenmukaisuuden tajua ja uteliaisuutta, halua puhua itsensä ja muiden pienten ja hiljaisten (niiden jotka ei tässä yhteiskunnassa oikein näy eikä kuulu) otusten puolesta. meillä pienillä on niin paljon annettavaa, niin paljon kaunista ja voimakasta ja tärkeetä mikä pitäis must saada näkyvämmäks. pieni ymmärtää, että kaikki me ollaan tavallaan pieniä tässä maailmassa, et kukaan ei oo toista tärkeämpi.

pienuuteen liittyy mun mielessä myös paljon sellasta kauneutta jota nään surussa. niinku vaikka sellanen hetki kun saa sanotettua tai näytettyä omaa surua jotenkin, tulee nähdyksi ja jollain tavalla tunnistaa sen et tässä ollaan me, minä ja mun suru ja olis kovin lohdullista jos joku tässä mua ja mun surua vähän pitäis kädestä kun me seisotaan vasten tuulta. meneeköhän tää nyt vaan sekavammaks…

no mut siis: negatiiviseksi miellettyjen tunteiden ja ”pienuuden” näyttäminen avoimesti on mulle tärkeetä. oon kovin tunteva ihminen ja koska tunteet on iso osa mun elämää, musta ois outoa jos ne ei näkyis mun somessa. ja kovasti myös toivon myös et se sellanen rehellisyys resonoi, ehkä jopa jossain toisessa pienessä joka on hävennyt suruaan ja sen näyttämistä.

yks ihminen kerran sano mulle että oon sen mielestä enemmänkin suurgreta. että oon niin rohkea ja reipas ja hieno! se oli ihanasti sanottu, on aika hienoa olla suur ja tulla nähdyksi sellaisena. ja sit on samalla ihan yhtä hienoa olla pien. opettelen syleilemään näitä molempia.

ja kai pien on vaan myös tosi hupsu ja hyvä sana :-3 kuva gretasta noin 3 tai 4 vuotiaana. greta seisoo rantahiekassa ja takana näkyy harmaa meri ja siinä muutamia aaltoja. gretalla on päällään vihreä-valko-sininen jättimäinen aikuisen tuulitakki, ja pienenpieni greta on sen sisällä kuin teltassa ja hymyilee hampaat näkyen. gretalla on kirkkaankeltainen huivi päässä. by @piengreta

197

16

2 years ago

pien esittelyvideo <3

loppuun haluun lisätä vielä, että vaikka tää sairaus on vaikea ja raskas, mun elämässä on paljon erilaisia värejä ja hetkiä kuten kenen tahansa elämässä. empatiaa saa aina osoittaa kun puhutaan vaikeista asioista, mutta en toivo kenenkään sääliä.
mä toivon näkyvyyttä, lempeyttä, tutkimusta ja sen rahoitusta, hoitoa, toimivia tukipalveluita, avointa ja välittävää asennetta terveydenhuollon ammattilaisilta ja rohkeutta (kaikilta) puuttua ME:n vähättelyyn ja misinformaatioon kun sitä kohtaa. kiitos kun oot täällä ja oot kiinnostunut kuulemaan mitä mulla on sanottavana <3

saa laittaa kysymyksiä jos joku asia jäi mietityttämään, tai haluaisit kuulla jostain lisää. pus! by @piengreta

752

26

2 years ago

mun toimintakyky ei oo yks ja sama, vaan se seilaa niinku pieni haavanlehti meren aallokossa. monena päivänä oon sänkypotilas, joskus taas pystyn käymään kirppiksellä tai kesäteatterissa. myös päivien sisällä on vaihtelua, joku päivä saattaa alkaa siitä et tarviin tukea istumiseen ja päättyä siihen et oon tanssitunnilla.

näin rajuu toimintakyvyn vaihteluu voi olla vaikee hahmottaa ja siks halusin kirjottaa siitä. vaihteleva toimintakyky ei oo kroonisesti sairaille ja vammaisille mitenkään harvinaista ja usein nimenomaan rasitus pahentaa jo olemassa olevia oireita kuten kipu, fatiikki ja lihasheikkous. silti se tuntuu täs systeemissä olevan jotain poikkeuksellisena pidettyä. ”miten niin tarvitset avustusta asiaan x vaikka pystyt siihen itsenäisesti aina välillä?” välillä joo mut aina en. eikä tää pystyminen oo yrittämisestä kiinni.

vaihtelevan toimintakyvyn lisäks monilla, myös mulla, on sellast rajallista toimintakykyä mitä täytyy säästellä. et periaatteessa pystyy asiaan x mut se vie kohtuuttomasti energiaa.

mä esimerkiks pääsen ite siirtymään mun hoitosängystä sähköpyörätuoliin, mut se vie kaikki voimat. saatan tehdä näin huvikseni joskus illalla kun ei oo muuta ohjelmaa enää, mut suurimman osan ajasta haluun kyllä tehdä mun pienellä energialla jotain ihan muuta. jos haluun esim. syödä pöydän ääressä, käydä ulkona, pestä naaman tai laittaa hiukset, en voi siirtyä itsenäisesti pyörätuoliin sitä ennen. mun täytyy priorisoida, suunnitella, säästää energiaa ja pyytää apua.

tällänen rajallinen energia ja oireiden paheneminen x-toiminnan seurauksena liittyy isoon osaan vammaisista. ja sit jos on sellasten ”kyl sä pystyt kun vaan yrität!” kommenttien ympäröimä, voi lopulta päätyä tekemään omalle terveydelleen ja ololleen paljon hallaa koska kuuntelee kehon viestien sijaan omaa häpeää, ableismia, ja ihmisiä jotka ei ymmärrä sun tilannetta.

kuunnelkaa meitä kroonisesti sairaita ja vammaisia kun me kerrotaan minkälaista apua ja tukea tarvitaan. kannustamalla avun pyytämiseen ja esim. apuvälineen käyttämiseen autat poistamaan häpeää, tukemaan meidän hyvinvointia, ja normalisoimaan erilaisia toimintakykyjä. mä lupaan et sanotaan kyl sit jos ei tarvitakkaan apua ❤️ mustavalkoinen kuva gretasta joka makaa sähköpyörätuolissa velttona taksissa. kuvan reunassa näkyy vähän seuraavaa kuvaa. by @piengreta

505

37

2 years ago

kesä selfieinä

toukokuu ja turkureissu

disability-pride meikki 🦋

meikki ystävän synttäreille 🍊

minni :3

päivystysreissu buu

helsinki pride ja ina pitää varjoa rekassa

ystävät ja @hopeasiivet 💌

uus vihree pumppukuori aka koppis kädessä 🪲

ystävät ja meri! 🐬

how karkkila made me feel

kallio block party meikki 💋

kallio block party oksennus buu

(pahoinvointi on yks mun PEM-oireista, jotka kuuluu ME/CFS sairauteen)

look ystävän kesäjuhliin 🧚‍♀️

ahdistuksen aikana 🌧️ selfie gretasta, joka on valkoinen 24-vuotias nainen. gretalla on vaaleat hiukset ja otsatukka, helmi-pinnejä hiuksissa ja korvissa helmi-korvakorut, naamassa ruskeansävyistä meikkiä ja päällä vihreä villapaita jossa on omenan kuva. by @piengreta

239

29

a month ago

aloin itkemään, kun kerroin tänään ystävälleni siitä, millaista oli olla eilen osa @helsinkipride :a esteettömässä rekassa. meidän vammaisaktivistien työn ansiosta tänä vuonna pridessa oli koko suomen historian ensimmäinen esteetön rekka, jota tullaan jatkossa käyttämään myös mm. penkkareissa.

viime vuonna itkin sitä etten taaskaan päässyt kulkueeseen esteellisyyden takia. tänä vuonna olin siellä muiden mukana ensinmäistä kertaa. näin satoja ja satoja ihmisiä, ihmisiä pitämässä toisiaan kädestä, ihmisiä pitelemässä lippuja ja kylttejä. ihmisiä suutelemassa toisiaan, huutamassa yhdessä meidän oikeuksien puolesta, ihmisiä vilkuttamassa ja lähettämässä meille lentosuukkoja. se oli uskomatonta. niin paljon ihmisiä.

kuulin myöhemmin, että vastamielenosoittaja oli heittänyt esteetöntä rekkaa kananmunalla, ja myöhemmin heitellyt myös kiviä. vaikka en itse nähnyt tilannetta, vastamielenosoittajien vastenmielisyyttä huokuvat katseet jäivät myös mun mieleen. vielä vahvemmin mieleen jäi kuitenkin ne vastamielenosoittajia ympäröivät ihmiset, jotka peittelvät vihamielisiä kylttejä ja hurrasivat kovaan ääneen kiinnittääkseen meidän huomion heihin vastamielenosoittajien sijaan. voi mikä voima siinä hetkessä oli! kun me kaikki tullaan yhteen puolustamaan ihmisoikeuksia, meissä on niin paljon voimaa.

kiitos kaikille jotka olitte osa mun pridea. kiitos @reetalindeman ja @riikkaleinonen esteettömän rekan houstaamisesta ja esteettömän priden eteen tehdystä työstä, kiitos @inalundell kun pidit mulle rekassa varjoa ja makasit mun päällä painopeittona kun mun keho tärisi, kiitos @iriskukkaosteo osteopaattisesta hoidosta kesken puistojuhlan, kiitos @yhteinenrintama ja @linnea_lappalainen yhteislauluhetkestä, ja kiitos kaikki muutkin kenen kanssa kohdattiin. sydän pakahtuu❤️ kuvailu: greta istuu sähköpyörätuolissa senaatintorilla. hän on kääriytynyt isoon pridelippuun ja hänellä on keltainen huivi ja aurinkolasit päässään. sää on aurinkoinen by @piengreta

949

43

3 months ago

jouduin äskettäin käymään päivystyksessä, ja tää reissu nosti pintaan myös aiempia kokemuksia terveydenhuollosta. en mennyt päivystykseen ME-taudin takia, mutta se oli se syy, minkä takia menin sinne hermostuneena. tarkemmin ottaen se, miten mut kohdataan ja miten mua ME-potilaana hoidetaan ja autetaan. tää pelko ei oo syntynyt itsestään, vaan aiemmista vaikeista kokemuksista. mut on mm. jätetty yksin täysin halvaantuneena ilman apua, mun oireita ei oo uskottu, ja mun kävelykyvyttömyyttä on kyseenalaistettu.

kysyin mun tarinoissa muilta ME-potilailta kokemuksia terveydenhuollosta ja näitä vastauksia pystyy lukemaan postauksen kuvista (kuvailu alt-tekstissä). ME-potilaiden keskuudessa räikeäkään huono kohtelu terveydenhuollossa ei valitettavasti ole epätavallista. tähän asiaan on tultava muutos, sillä epäinhimillisen kärsimyksen lisäksi tällainen kohtelu voi myös vaikeuttaa sairautta jopa pysyvästi.

ymmärrän kyllä etteivät kaikki voi tietää ME-taudista, mutta potilaita on silti kuunneltava ja kohdeltava oikein. stressi, kiire, tai sairauden huono tunnettavuus ei koskaan oikeuta huonoon kohteluun.

miten kohdata ME-potilas terveydenhuollossa:

1. kohtaa potilas yksilönä. olen joskus kuullut ensihoitajalta ettei mulla voi olla mitään hätää, sillä hän tuntee kyllä tämäntyyppiset tapaukset (viitaten nuoreen naiseen joka on pyörtynyt). tällaiset ennakkoluulot voivat olla pahimmillaan hengenvaarallisia.

2. usko potilasta kun hän kertoo tilastaan, kuuntele ja ota hänen huolet tosissaan. ME-sairaat ovat itse oman tilanteensa parhaita asiantuntijoita. ”uskon” ja ”ymmärrän” vievät luottamusta pitkälle.

3. älä syyllistä potilasta tai päivittele hänen toimintakykyään, hän ei voi sille mitään.

4. tunnusta oman osaamisen rajat, esim. ”mä en tiedä tästä aiheesta kovin paljon, kiitos kun kerrot”.

5. kommunikoi mitä teet ja miksi.

6. käytä tilannetajua. kaikki hetket ei ole kaikkia kysymyksiä varten, vaikka olisit kiinnostunut kuulemaan lisää.

loppuun vielä iso kiitos kaikille terveydenhuollon ammattilaisille jotka ovat kohdanneet mut inhimillisesti, auttaneet siinä missä apua on tarvittu ja antaneet hyvää hoitoa. en ota sitä enää koskaan itsestäänselvyytenä. kuvailu: taustalla sumea kuva päivystyksen akuuttiosastolta jossa näkyy vihreät verhot. sen päällä selfie väsyneestä gretasta sairaalassa. gretalla on vaalea iho, vaaleat hiukset ja ripsenpidennykset. hänellä on raidallinen villapaita ja happisaturaatiomittari sormessa. kuvan alla lukee ”terveydenhuollossa ME-potilaana” by @piengreta

657

17

3 months ago

miten kesäkuu aina yllättääkin, joka vuosi. miten paljon surua, niin paljon surua… huomaan ensimmäistä kertaa ajattelevani taikatalvea surukirjana. hyvä kirja. tuntuu hyvältä lähteä kävelylle ilman takkia. ulkona olisin mieluusti useamminkin. lisää surua. jos suru on rakkautta millä ei oo paikkaa mihin mennä, mitä mä suren, elämää? se on värejä. valoja, ääniä, kosketuksia, tunteita, hajuja, makuja. kaikki niistä viedään, kun ME/CFS hurjistuu. hurjistuisin itsekin jos jaksaisin. jaksoin taas aika paljon kuitenkin, jaksoin kesäripset, ne räpsyy ja kaartuu nätisti. jaksoin laulaa, huutaa miekkarissa, tanssia pyörätuolissa, kaiken sen jaksoin vaikka pyörrytti ja koski. kissan tassu koski poskea. kissa kissa panii-kissa. ei ei ei mitään paniikkia, nythän on kesäkuu. miten se aina yllättääkin, joka vuosi. kuvailu: taustalla näkyy ruohoa jossa pieni keltainen voikukka. taustan edessä on eri valokuvasta leikattu greta, nuori vaaleaihoinen blondi nainen jolla on keltainen huivi päässään ja oranssi toppi ja ruskea villatakki päällään. hän katsoo ylöspäin ja nojaa toiseen käteen, jonka kynnet on lakattu kirkkaan oransseiksi. by @piengreta

220

19

4 months ago

kokemuksia insuliinipumpusta (omnipod 5)💉

mulla on ollut uusi insuliinipumppu nyt kaks kuukautta ja halusin kertoa kokemuksia siitä muille diabeetikoille ja sen hoidosta kiinnostuneille.

mä oon sairastunut 6-vuotiaana, ja suurimman osan näistä 18 vuodesta oon ollut monipistoshoidolla. käytin medtronicin insuliinipumppua jonkin aikaa ala-asteella (muistatteko kun niitä sai sillon pinkkeinä, liiloina ja turkooseina? mul oli se turkoosi!) mut turhauduin siihen letkuun ja pumpun mukana kuljettamiseen aika nopeesti. en myöskään nykyään paljon aikaa sängyssä viettävänä haluis lähtökohtaisesti letkullista pumppua koska koen sen maatessa vähän hankalana. nää on toki aina henkilökohtasia preferenssejä mut oon siis vuosia hiljaa odottanut langattomien pumppujen saapumista suomeen…

viime syyskuussa ilmaisin kiinnostuksen omnipod 5:een ekaa kertaa diabetespolilla ja nyt huhtikuun alussa sain sen! yleisesti ottaen oon ollu tosi tyytyväinen vaikka luontasesti tässä on ollut paljon uutta mihin tottuminen on vienyt aikaa.
on pitänyt tottua mm:
- siihen että kone tekee päätöksiä mun puolesta
- siihen että mussa on nyt jatkuvasti kiinni uus laite
- naksuvaan ääneen 5 minuutin välein
- pumpun vaihtamiseen kolmen päivän välein (tää tuntu aluks niin työläältä mut nyt se menee jo aika rutiinilla)
- pumpun ohjaimen käytön opetteluun ja sen päivittäisen lataamisen muistamiseen

muita havaintoja:
- käsivarsi on mun oma lempipaikka pumpulle, vatsa ois muuten kätevä mut se tuntu mulla kipeeltä
- kanyylin asettamisessa auttaa mitä rennompana lihakset saa pidettyä
- pumpun teippi irtoo yllättävän helposti, onneks sen ei tarviikkaan pysyy pidempään kun kolme päivää mut sitä pitää painaa kyl kunnolla kii
- mun insuliininkulutus on sen verran suurta et mun pumpusta loppuu insuliini usein ennen kolmea päivää. tää ei oo vielä muodostunut isoksi ongelmaksi mut oon kuullu et hyvinvointialueet on tarkkoja siitä et sen yhden pumpun pitäis riittää kolme päivää joten vähän jännää tuleeks tästä tulevaisuudessa ongelma
- vaik aluks oli vaikee luottaa, niin se on oikeesti myös tosi jees että pumppu tekee laskelmat mun puolesta
- tärkeimpänä: mun verensokeritasapaino on nykyään paljon parempi. <3 kuvailu: lähikuva gretan kehosta auringonvalossa. gretan vaaleassa ihossa on kiinni insuliinipumppu ja vähän ylempänä näkyy pitsirintaliivien alareuna by @piengreta

228

4

4 months ago

disability pride helsinki 2026

music: @h4nnaeerika
photos: @wadez1000

ps. VIKA VUOROKAUSI ALLEKIRJOITTAA @esteettomyysnyt !!! by @piengreta

375

27

4 months ago

onko sun tilaamaa pakettia koskaan siirretty toiseen noutopisteeseen, koska se minne sen tilasit on jo täynnä? ”pahoittelemme tästä aiheutuvaa vaivaa” ja niin edelleen. uskoisin, että tää on monelle tuttu tilanne. mutta onko sulle koskaan käynyt niin, että et sitten pysty noutamaan sitä sieltä uudesta noutopisteestä syrjinnän takia? mulle on, monesti.

esteellisyys on syrjintää. se, että osa esim. pakettien noutopisteistä on edelleen esteellisissä tiloissa, on syrjintää. se sulkee tietyn ihmisryhmän ulos tämän palvelun piiristä ja tekee meidät ulossuljetut riippuvaisiksi kävelemään pystyvien ihmisten avusta. en itse aina pysty huonon voinnin vuoksi noutamaan pakettejani muutenkaan, mutta silloin kun syy on esteellisyys, mulla ei ole edes sitä vaihtoehtoa että voisin noutaa pakettini itse. siitä tulee todella pieni ja voimaton olo. sellainen, että en oo tervetullut, että mulla ei ole väliä.

nykyinen esteettömyyslainsäädäntö ei todellakaan oo riittävä, ja sen takia mm. tämmöset tilanteet on mahdollisia. tää on vaan yks pieni esimerkki monista, mutta juuri tälläisiin asioihin kansalaisaloite @esteettomyysnyt pyrkii tekemään muutosta.

tuu mukaan taisteluun syrjintää vastaan, ja allekirjoita Esteettömyys Nyt kansalaisaloite @esteettomyysnyt tilin bion linkistä! heti!!! kuvailu: kuvassa näkyy gretan jalat pyörätuolissa, ja jalkojen edessä kivisiä portaita. gretalla on vihreät farkut ja mustat kengät. kuva otettu ulkona. by @piengreta

467

11

5 months ago

multa aina välillä kysytään et mitä ja miten harrastan muuttuneen toimintakyvyn kanssa, niin ajattelin tänään kertoa vähän siitä :)

mä oon ns. aiemmassa elämässä harrastanut mm. viulunsoittoa, showtanssia ja laulamista. noista kaikista jouduin sairauden myötä luopumaan, mutta onneks oon löytänyt tilalle uusia juttuja. sopeutumisessa meni kyllä oma aikansa eikä se ollut helppoa. pahimmillaan musta tuntui että koko muusikon identiteetti vietiin eikä jäljelle tuntunut jäävän oikein mitään.

oon aina kokenut luovan tekemisen itelle tärkeeks ja niimpä oon viime vuosien aikana etsinyt itselleni uusia tapoja toteuttaa luovuutta. oon alkanut kirjoittamaan runoja, piirtämään, tekemään kollaaseja ja meikkaamaan värikkäästi. kaikki näistäkään ei ollut mahdollisia kun olin sairaimmillani, minkä takia en ota luovaa tekemistä enää koskaan itsestäänselvyytenä, vaan siitä on tullut entistäkin merkityksellisempää.

pitkään tanssi ja musiikki oli mulle mahdottomia, mutta rasitusikkunan hieman kasvaessa päätin kokeilla inklusiivista improvisaatiotanssia. käyn tanssitunneilla aina kun jaksan ja vaikka se on mulle fyysinen äärisuoritus, koen siellä tosi suurta vapauden tunnetta. siellä ei oo peilejä, joten liike ei lähde siitä miltä joku näyttää vaan miltä se tuntuu. rakastan kiitää tanssilattian poikki mun sähköpyörätuolilla varpaat lattiaa pitkin liukuen. rakastan tanssia muiden kanssa, todistaa muiden liikettä ja inspiroitua siitä. oon tanssissa aina tosi utelias mun kehoa ja sen jaksamista kohtaan ja se on mulle turvallinen paikka olla just sellanen kun oon.

samoihin aikoihin otin myös yhteyttä mun nykyiseen kitara-opettajaan jonka kanssa ollaan löydetty mulle saavutettava tapa harrastaa kitaransoittoa. soitan aina sängystä käsin vartalo tyynyillä tuettuna, ja käyn tunneilla videopuhelun välityksellä. mieitään aina tapoja säästää energiaa soittaessa ja keskitytään harjotuksiin mitä voin treenata noin. 10min ajassa, etten uupuisi soittamisesta.

on ollut ihanaa löytää uusia harrastuksia ja reittejä toteuttaa luovuutta sairastumisen myötä. silti kaipaan edelleen musiikin tekemistä ja toivonkin että pystyn tekemään sitä yhä enemmän tulevaisuudessa, aina ihan vähän kerrallaan :’) kuva gretasta (vaaleaihoinen blondi nuori nainen) soittamassa kitaraa sängyllä istuen by @piengreta

289

11

6 months ago

apuvälineet ja esteettömyys ♿︎

moi mä oon greta ja mä käytän mun arjessa monia apuvälineitä, kuten manuaalipyörätuolia, sähköpyörätuolia, wc-tuolia ja kallistuvaa suihkutuolia. ennen ensimmäisen pyörätuolin saamista apuvälineet tuntu musta pelottavilta, jännittäviltä ja oudoilta, mut nykyään ne on kaikkea muuta; arkisia, käteviä, ihania.

mitä pidempään oon liikkunut pyörätuolilla (noin 8 vuotta) sitä paremmin oon tajunnut ettei pyörätuoli aiheuta mun elämään ongelmia, vaan sen käyttöön liittyvät haasteet johtuu esteellisestä ympäristöstä. mun pyörätuoli tarkottaa mulle vapautta, koska ilman sitä en pystyisi poistumaan sängystä. se ei rajoita mua, vaan mahdollistaa mun elämän. esteelliset paikat on ne mitkä rajottaa mun liikkumista ja osallisuutta, ei mun tapa liikkua.

toivoisin yleisesti, että itse apuvälineisiin suhtauduttaisiin nykyistä hyväksyvämmin, ja yhteiskunnan esteellisyyteen taas vakavemmin. edelleen mm. terveydenhuollossa monille sanotaan, ettei kannata käyttää apuvälineitä jos suinkin pystyy jotenkuten pärjäämään ilman. apuvälineet nähdään yhä liian usein aktivoivan sijaan passivoivina ja se voi johtaa pahimmillaan potilaan uupumiseen tai oireiden pahenemiseen (etenkin ME/CFS-potilailla).

mä toivon, että olisin ottanut pyörätuolin käyttöön jo aiemmin. kenties silloin en olisi ylittänyt voimiani jatkuvasti ja menettänyt kävelykykyäni kokonaan. kenties silloin olisin pystynyt käymään koulussa pidempään ja kuuntelemaan kehoani paremmin, jotta sairauteni ei olisi vaikeutunut yhtä vakavaksi.

apuvälineissä ei ole mitään pahaa, esteellisyydessä on. miksi me yhä nähdään pyörätuoli isompana tragediana kuin esteettömyyden puute? pyörätuoli on apuväline siinä missä vaikka silmälasitkin. mieti, jos silmälasien käyttäjät eivät pääsisi sisään isoon osaan rakennuksista tai mukaan isoon osaan tapahtumista? esteellisyys sulkee ulos osan ihmisistä, ja on siksi ihmisoikeus-rikkomus.

mitä me sit voitais tehdä esteettömyyden edistämiseksi? no muunmuassa kirjata esteettömyyden laiminlyönti lakiin syrjinnäksi (kuten YK:n vammaissopimuskin edellyttää!). tätä vaatii kansalaisaloite @esteettomyysnyt , jonka voit allekirjoittaa heidän bion linkistä. 🔥 kuvailu: kuva gretasta chicagossa. greta on nuori valkoinen vaaleatukkainen nainen jolla on päässään keltainen huivi ja aurinkolasit. gretalla on päällä vaaleanpunainen olkaimeton toppi ja mustat housut, ja hän istuu manuaalipyörätuolissa jalat ristissä toinen käsi ylhäällä ja toinen sivulla. takana näkyy vettä jonka toisella rannalla on pilvenpiirtäjiä. by @piengreta

522

23

6 months ago