Instagram story viewer> @sofia.susannaaaah> Tagged

𝒮ℴ𝒻𝒾𝒶🤍

@sofia.susannaaaah

543

followers

835

following

📍valkeakoski
⛧170609⛧
𝒮❤️
👻:S_paavolainen

POSTS STORIES REELS TAGGED

49

20

25

10

Psalmit 139
[23] Tutki minut, Jumala,
katso sydämeeni.
Koettele minua,
katso ajatuksiini.
[24] Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä,
ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.

Joskus elämässä ei oikein tiedä, mihin suuntaan on menossa. Ajatuksia on paljon, mutta vastauksia vähemmän. Silloin voi olla vaikeaa nähdä itse, mikä on oikein ja mikä väärin.
Tässä Psalmissa Daavid rukoilee rohkeasti: ”Jumala, tutki minut. Katso sydämeeni ja ajatuksiini. Jos olen menossa väärään suuntaan, ohjaa minut oikealle tielle.”
Ehkä meidänkään ei tarvitse aina tietää kaikkea. Voimme pysähtyä Jumalan eteen juuri sellaisina kuin olemme ja luottaa siihen, että hän näkee meidät kokonaan ja haluaa johdattaa meitä eteenpäin.

28

8

En ole sattumaa.
Jumala tuntee minut ja näkee minut juuri sellaisena kuin olen.
Olen hänen luomansa ihme, suuri ihme.

Psalmi 139:13–14

36

12

35

10

Yksinäisyyden paino
Yksinäisyys ei saavu ovesta.
Se kasvaa hiljaa sisälle,
asettuu sanojen väliin,
tuolille vastapäätä,
tyhjään kohtaan vieressäsi.
Se on aamu,
jolloin ei ole ketään,
jolle kertoa näkemästään unesta.
Se on ilta,
jolloin pimeys tuntuu
hieman suuremmalta kuin eilen.
Ihmiset kulkevat ohi,
nauravat, kiirehtivät, rakastavat,
ja sinä opettelet näyttämään siltä,
että kuulut samaan maailmaan,
vaikka tunnet seisovasi
sen reunalla.
Joskus yksinäisyys on niin hiljainen,
että sitä alkaa pitää omana äänenään.
Silloin unohtaa,
miltä tuntuu tulla nähdyksi,
miltä tuntuu,
että joku odottaa juuri sinua.
Mutta syvimmänkin yön keskellä
on jotain,
mitä yksinäisyys ei koskaan saa kokonaan omakseen:
toivo.
Pieni, lähes näkymätön kipinä,
joka kieltäytyy sammumasta,
vaikka maailma ympärillä
olisi pelkkää hiljaisuutta.
Ja ehkä juuri siksi
me jatkamme kulkemista
emme siksi, että tie olisi helppo,
vaan siksi,
että jossakin, vielä näkemättömässä aamussa,
joku saattaa lausua nimemme
kuin se olisi ollut tärkeä koko ajan.

30

8

30

12

29

12

Ihanaa kesälomaa kaikille!

43

12

Daniel 9
[18] Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.

Joskus elämässä tulee hetkiä, jolloin kaikki ympärillä näyttää hajonneelta tai keskeneräiseltä. Danielin sanat muistuttavat siitä, ettei ihmisen tarvitse tulla Jumalan eteen vahvana tai täydellisenä. Hän tuli nöyränä, tietäen että toivo ei rakentunut omaan onnistumiseen vaan Jumalan armoon.
Sama pätee myös meihin. Vaikka omat voimat loppuisivat ja sydämessä olisi epävarmuutta, Jumala näkee silti tilanteemme. Hän kuulee hiljaisetkin huokaukset ja näkee nekin raunioituneet kohdat elämässämme, joita emme ehkä itse uskalla näyttää muille.
Armo tarkoittaa sitä, ettei meidän tarvitse ansaita rakkautta tai tulla hyväksytyiksi omien tekojemme kautta. Jumala kutsuu luokseen juuri sellaisina kuin olemme. Silloinkin kun kaikki tuntuu autiolta, hän pystyy rakentamaan uutta ja sytyttämään toivon uudelleen.

27

11

Lasin takana
Säe 1
Hiljainen huone, kello tikittää
Ajatukset kovempaa kuin mikään muu
Pullo pöydällä, tuttu ystävä
Vaikka tiedän, se ei pelasta mua

Pre-chorus
Yksi huikka lisää, ehkä helpottaa
Mut se sama ääni palaa uudestaan

Kertosäe
Mä oon jumissa lasin takana
Näen maailman mut en kosketa
Kaikki haalistuu, kaikki katoaa
Kun mä yritän paeta itseäni vaan
Ja mä tiedän tää ei vie mihinkään
Silti kaadan lisää, uudestaan

Säe 2
Puhelin soi, mut en vastaa
En jaksa selittää enää kenellekään
Peilistä katsoo joku vieras
Joka lupas lopettaa, mut valehtelee taas

Pre-chorus
“Vielä viimeinen”, niin mä sanon taas
Mut se viimeinen ei koskaan oo viiminenkään

Kertosäe
Mä oon jumissa lasin takana
Näen maailman mut en kosketa
Kaikki haalistuu, kaikki katoaa
Kun mä yritän paeta itseäni vaan
Ja mä tiedän tää ei vie mihinkään
Silti kaadan lisää, uudestaan

Bridge
Missä mä olin ennen tätä?
Kuka mä olin ilman tätä?
Jos mä kaadan kaiken pois
Jäänkö tyhjäksi vai löydänkö jotain?

Kertosäe
Mä en haluu olla lasin takana
Haluan tuntea, en vain kadota
Vaikka pelottaa, vaikka sattuu vaan
Ehkä selviin ilman tätä
Lopetus
Pullo pöydällä koskematta jää
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan

37

10

37

10