Instagram story viewer> @lakritsimaa> Posts

Laura Maijala | FM & VTM

@lakritsimaa

1.1K

followers

409

following

🎓 Väitöskirjatutkija @jyusport_health
🫐 Ruoka- ja kehosuhde
💙 Hyvä elämä & ihmisyys
✉️ [email protected]

POSTS STORIES REELS TAGGED

Download All

Tutkintoni Helsingin yliopiston Human nutrition and food-related behaviour -maisteriohjelmassa on nyt virallisesti paketissa, ja olo on samaan aikaan onnellinen, tyhjä ja haikea.

Toinen maisterintutkinto on ollut hyvin erilainen kuin ensimmäinen, jolloin oli vielä hyvin hukassa itsensä kanssa ja haki omaa paikkaansa niin (työ)elämässä kuin akateemisessa maailmassakin.

Vaikka oppiminen ja elämän suunnan etsiminen tulevat varmasti jatkumaan tulevaisuudessakin, olen ollut monelta osin hyvin etuoikeutetussa asemassa, että olen saanut opiskella aiheita, joihin olen jo pitkään tuntenut syvää paloa ja joita haluan olla edistämässä maailmassa. Olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen pystynyt koko opintojen ajan yhdistelemään oppimaani käytännön työtehtäviin asiantuntijan ja valmentajan roolissa. Lisäksi sain graduni kautta perehtyä kahteen huippukiinnostavaan teemaan: ruokasuhteeseen ja intuitiiviseen syömiseen (kiinnostuneille linkki graduuni löytyy biosta). Ehkä vielä joku päivä palaan näiden teemojen pariin myös väikkärin merkeissä, who knows.

Kiitos kaikille, jotka ovat olleet tällä matkalla tukena! Erityisesti haluan kiittää perhettä ja ystäviäni, ohjaajiani Tarua ja @anu.joki , @patrik.borg valmennus- ja tutkimusyhteistyöstä, @kehuva ruokasuhteen viitekehyksen kehitystyöstä ja kaikkia Vastuullisen Valmennuksen kollegoitani (erityisesti @herkkutrikoissa joka on toiminut myös ammatillisena mentorinani) ❤️

(To my English speaking friends: I just graduated 😄 You can find the abstract of my thesis in the pictures 8-10 in English in case you're interested in yo-yo dieting and intuitive eating ✌🏻) taken in University of Helsinki by @lakritsimaa

167

40

2 years ago

Sain eilen (yli kolmen asumisvuoden jälkeen 😀) tietää, että taloyhtiössämme on kuntoilutila. Siispä päätin heti tänään testata aamun aloittamista pienellä sykkeen kohotuksella!

Syke ei kuitenkaan noussut pelkästään parhaat päivänsä nähneellä kuntopyörällä polkemisesta, vaan sain yllättävän sykehuipun kuntoilutilasta löytyneestä kirjasta.

"Voimaharjoittelua naisille" kiinnitti huomion kannellaan, jossa hyvin perinteiseen tapaan kuvataan naisten treenaamista jumppapallorutistuksina ja pienillä painoilla pumppailuna (niitä yhtään väheksymättä). Kiinnosti kuitenkin tietää, mitä vinkkejä naisten voimaharjoitteluun annettaisiin - ehkä sisältö olisi monipuolisempi?

Noh... rehellisesti sanottuna olin vähän järkyttynyt (vaikka aihetta tutkineena ei tässä vaiheessa enää pitäisi olla) 🙈

Naisten voimaharjoittelu oli oletusarvoisesti kehystetty laihduttamisen, kalorien polttamisen ja eri kehonosien täsmäkiinteytyksen (litteä vasta!) ympärille. Menestystä mitattiin mittanauhalla ja ravitsemuksen tehtävä oli olla ravitsematta. Oli jopa keksitty niinkin omaperäinen idea kuin "negatiivisten kalorien laskeminen" 🧐 Lieneeköhän saanut inspiraationsa Painonvartijoista (ei ainakaan tieteestä).

Kirjan taustalla oli - vähemmän yllättäen - Kunto plus -lehti, jonka olemassaolon olin onnekkaasti unohtanut. Sen muistan, että aikoinaan (20 vuotta sitten) vakavaan syömishäiriöön sairastuessani, kyseinen lehti oikein ruokki ja ylisti häiriintynyttä ajattelua ja sairaalloisia toimintatapoja.

Tämä on se viesti, jolle varsinkin naiset ja tytöt ovat joka suunnasta altistuneet vuosikymmenet. Ei ihme, että monella on vaikeaa oman kehonsa ja syömisensä kanssa.

Vaikka tämä teos on vuodelta 2010 ja asioiden toivoisi muuttuneen, nykyinen laihuuden ihannointi (jota some buustaa entisestään), kasvaneet ulkonäköpaineet ja ulkonäön muokkausmahdollisuudet eivät valitettavasti lupaa hyvää.

Että eipä mulla muuta tähän päivään! Tämä kirja palautti omasta kuplastani mukavasti (tai oikeastaan jysähtämällä) takaisin maan pinnalle ja muistutti, että työtä tarvitaan edelleen, jotta hyvinvointikentällä aidosti edistettäisiin hyvinvointia ✌🏼 by @lakritsimaa

3

2

4 days ago

Tarjoamme urheilijoille ja valmentajille avointa webinaaria - Syömisen solmut menestymisen esteenä? Webinaarin pitävät laillistettu ravitsemusterapeutti Jaakko Mursu (FT) sekä väitöskirjatutkija Laura Maijala (VTM & FM).

Webinaariin voi osallistua Zoomissa joko ma 26.10. Klo 18:00 tai ti 3.11. klo 13:00. Zoom-linkit löytyvät verkkosivuiltamme (linkki biossa).

Toivomme, että osallistujat vastaisivat ennakkoon hankkeen tutkimuskyselyyn. Kyselystä mahdollisesti heränneitä kysymyksiä voi esittää webinaarissa nimettömänä. Tervetuloa mukaan! by @lakritsimaa

26

8

24 days ago

Toistuvia rasitusmurtumia, luuntiheyden heikkenemistä, pitkiä treenitaukoja, alakuloisuutta.

Muun muassa näistä oireista on kertonut kestävyysjuoksija Santtu Heikkinen¹, kunnes syyksi paljastui kroonisesti liian vähäinen energiansaanti kovaan harjoitteluun nähden.

Heikkinen ei ole yksin. Suhteellinen energiavaje (REDs), joka on seurausta pitkään jatkuneesta liian vähäisestä energiansaannista, ei ole urheilussa epätavallista.

Usein REDs alkaa oireilla siten, että liikunta tuntuu tahmealta, väsyttää tavallista enemmän, lihakset ovat jatkuvasti kipeät ja palautuminen huonoa. Myös treenimotivaatio voi olla kateissa ja mieliala ailahteleva.

REDs voi kehittyä huomaamatta, jos harjoittelua on paljon, ruokahalu heikentynyt esimerkiksi kovien treenien seurauksena tai ruokavalio liian kevyt suhteessa energian tarpeeseen.

Riskiä lisää merkittävästi tietoinen syömisen rajoittaminen, painonpudotustavoite tai kehonkoostumuksen optimointi, mihin lajikulttuurilla on suuri vaikutus.

Pidemmällä aikavälillä REDs johtaa usein hormonitoiminnan häiriöihin, ravintoainepuutoksiin, luuston heikentymiseen ja ylikuntoon, josta toipuminen voi kestää kuukausia.

Elämme yhteiskunnassa, jossa lihavuuden pelko on yleistä, ja on vaikea tietää, mikä tieto ravitsemuksesta pitää paikkansa. Myös urheilijat alttiita tämän vaikutukselle ja saattavat alkaa varoa syömistä, vaikka se olisi äärimmäisen tärkeää heidän terveytensä ja suorituskykynsä kannalta.

Heikkinen alkoi ravitsemusterapeutin toimesta pitää huolen siitä, että lautaselle ilmestyi enemmän hiilihydraatteja: jälkiruokia, jäätelöä, kakkua, leipää, muroja tai puuroa. Myös ruokailurytmi nousi tärkeään rooliin.

"Voisin kaikille kestävyysurheilijoille sanoa, että on tosi vaikeaa syödä liian paljon. Paino ei ole noussut yhtään, kun olen alkanut syödä enemmän. Kaikki lisäenergia menee suoraan käyttöön." Sen sijaan rasitusmurtumat loppuivat ja hän juoksi sekä oman että suomen ennätyksen.

📷: EKH / Tuukka Maunu

Kuvassa potkunyrkkeilijä Tatu Maunu, joka ei itse ole kärsinyt REDsistä, mutta tunnistaa erityisesti painoluokkalajeihin liittyvät ristipaineet suorituskyvyn tukemisen ja kehonkoostumuksen optimoinnin välillä. by @lakritsimaa

32

1

25 days ago

Muutama ajatus ruokasuhteesta, epätäydellisyydestä ja hyväksymisestä 🧡 by @lakritsimaa

3

4

a month ago

Urheilijoiden syöminen on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua ja huomiota. Yhtenä keskeisenä aiheena on ollut ongelmat "oikein" syömisessä, syömiseen liittyvät vaikeat tunteet ja toisaalta myös vaikutus urheilijan terveyteen ja suorituskykyyn.

Miksi urheilijat siis eivät osaa syödä "oikein" ja kokevat häpeää? Mitä tästä pitäisi ajatella?

Aihe on monimutkaisempi, kuin ehkä päällepäin vaikuttaa, ja näitä pohdintoja pääset lukemaan kuvakarusellista. Kommentoi myös mielellään, mitä ajatuksia tämä herättää 🙏🏻

✍🏻: Laura @lakritsimaa by @lakritsimaa

31

3

a month ago

Pitkästä aikaa päivitystä tänne feedin puolelle ja muutama kuvamuisto kesästä🌻

Selasin tänään päiväkirjaani, ja silmiini osui keväällä kirjoittamani pätkä:

"Haluan elämässäni vaalia läsnäoloa, läheisiä ihmissuhteita, kiitollisuutta ja merkityksen tunnetta. Haluan pysyä uteliaana ja myötätuntoisena kaikelle ja kaikille. Haluan antaa anteeksi enkä takertua menneeseen ja antaa sen määrittää nykyhetkeä.

Haluan erityisesti vaalia sitä kokemusta, että pystyn olemaan läsnäolevasti ja myötätuntoisesti vaikeiden tunteiden kanssa ja pärjään kyllä - mitään vakavaa ei tapahdu, ja voin aina keskittyä hengittämään."

Jokin tuossa liikuttaa edelleen, näin kuukausia myöhemmin. Ehkä yksi syy on se, että kuluneen kesän aikana olen aidosti saanut elettyä näitä asioita todeksi 🥹🫶🏻 Saanut kokemuksellisen yhteyden siihen, miltä nämä tuntuvat enkä vain älyllisellä tasolla kirjoitellut kauniita korulauseita - ei mikään itsestäänselvyys elämässään paljon päänsä sisällä viihtyneelle ihmiselle.

Olen yrittänyt karsia ylimääräistä pois ja keskittynyt hidastamaan tahtia lähes kaikessa. Ja kun kaikenlainen häly on vähentynyt, on ollut helpompaa kuulla, mitä kaikkea pinnan alta haluaa nousta esiin. Ja vaikka kuunteleminen on helpottunut ja herkkyys kasvanut, ei se aina itsessään ole ollut helppoa vaan monesti myös hyvin kivuliasta - mutta tarpeellista. Tavoitteenani on pyrkiä vaalimaan näitä arvokkaita kokemuksia, kun arkeen paluu alkaa ja kiireen tunne meinaa tempaista mukaansa.

Olisi kiva myös varovasti palailla hieman aktiivisemmin tänne instaan, mutten aio asettaa siihen mitään paineita tai tavoitteita. Etäisyyden ottaminen on auttanut kirkastamaan, mikä merkitys somella itselleni on ja minkä verran haluan antaa sen määrittää arvoani ja ajankäyttöäni. Etäisyys on myös auttanut huomaamaan, miten läheltä lopulta ne tärkeimmät asiat löytyvät ❤️

Aika näyttää, millaiseksi suhde tähän alustaan muotoutuu, mutta tuskin enää asennan sovellusta pysyvästi puhelimeeni. Jos jollain on hyviä vinkkejä siihen, miten löytää tasapainoinen suhde somen kanssa (vai onko se ylipäätään mahdollista 🙈), saa mielellään jakaa ajatuksia vaikka kommenteissa 🙏🏻 by @lakritsimaa

3

8

2 months ago

Tutkimustiimin esittelyissä seuraavana on vuorossa väitöskirjatutkija Laura:

***

"Moikka! Olen Laura Maijala ja työskentelen WIceFIT-hankkeessa väitöskirjatutkijana 👋🏻 Oma tutkimukseni keskittyy urheiluvalmentajien ruoka- ja kehosuhteeseen, heidän kokemuksiinsa ravitsemus- ja painopuheesta sekä vuorovaikutukseen urheilijoiden kanssa. Vastaan hankkeen laadullisesta aineistonkeruusta eli haastatteluista ja interventiosta.

Viime vuodet olen työskennellyt erityisesti ihmisten hyvinvoinnin ja muutoksen tukemisen parissa niin ravitsemusasiantuntijana, hyvinvointivalmentajana, muutoskonsulttina kuin uraohjaajanakin. Onpa sitä tullut teemaan sopien (tai sopimatta?) kehitettyä myös lukiolaisille ajattelu- ja itsetuntemustaitojen kurssi sekä ruokaretriitti Italiaan 😄🍝

Taustani on valtiotieteissä ja ravitsemustieteissä, joissa olen syventynyt mm. suomalaisen ravitsemusvalistuksen historiaan, ruokakäyttäytymiseen ja syömisen säätelyyn. Erityisenä osaamisalueenani ovat ruoka- ja kehosuhde, intuitiivinen syöminen, (ravitsemus)psykologia ja hyvä elämä (eli kai olen jonkinlainen kaappifilosofikin 🤪).

Silti ennen kaikkea olen kiinnostunut laajoista kokonaisuuksista ja yhteyksien hahmottamisesta, olipa kyseessä sitten suhde itseen, toisiin ihmisiin tai ympäristöön 💫 Tämä ohjaa vahvasti myös sitä, miten lähestyn ravitsemusta ja hyvinvointia: niitä ei voi koskaan erottaa ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista, toisten ihmisten kanssa käytävästä vuorovaikutuksesta tai omasta historiastamme.

Ihmisenä olen valtavan utelias ja nauttin uuden oppimisesta, erilaisten asioiden kokeilemisesta, ihmisten auttamisesta ja oman ajattelun haastamisesta. Lempiasioihini kuuluvat kesä, Italia, boksihypyt, sushi, ystävät ja perhe, metsässä samoilu, muumit, reppureissaaminen, musiikki, aamukahvi ja äänikirjat (eivät tärkeysjärjestyksessä)🌻"

***

#wicefit by @lakritsimaa

48

2

4 months ago

Minun oli tarkoitus olla poissa somesta ainakin syksyyn saakka, mutta tämä aihe ei jätä rauhaan 😅 Kirjoittaminen on usein auttanut jäsentämään ajatuksia, siispä kokeilen sitä nytkin.

Olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt mielessäni sitä, miten määrittelemme sairauden ja terveyden, kuka näistä määrittelyistä hyötyy ja onko tällainen lähestymistapa todellisuudessa auttanut meitä ratkaisemaan ongelmia (puhumattakaan siitä, ovatko nämä asiat ongelmia lähtökohtaisestikaan). Olen vuosien saatossa sivunnut aihetta useasti, mutta se ei jätä rauhaan.

Elämme aikaa, jossa lääketieteellä on suuri valta ihmisten terveyden määrittelijänä ja sen hoitamisessa. Lääketieteen diskurssit ja psykiatrian diagnoosiluokitukset rakentavat käsitystämme itsestämme ja ohjaavat sitä, miten kuvailemme erilaisia tuntemuksiamme.

Samaan aikaan kun terapia- ja diagnoosikeskeinen kulttuuri on saanut entistä suurempaa jalansijaa, masennuslääkkeiden käyttö jatkaa kasvuaan, uupuminen yleistyy, ihmiset ovat ahdistuneita ja monet kipuilevat syömisen ja kehonsa kanssa. Jokin ei tunnu täsmäävän.

Kritiikkiä on herättänyt muun muassa psykiatrian diagnoosien näkeminen oireita selittävinä, vaikka ne lähtökohtaisesti ovat kuvailevia diagnooseja. Masennus, ahdistus tai syömishäiriö eivät kerro, mitä pahoinvoinnin taustalla on. Samaa voi soveltaa lihavuuteen, jos se haluttaisiin sairaudeksi luokitella: lihavuus itsessään ei kerro mitään sen taustalla olevista syistä.

Monesti nykyiset hoitokeinot ohjaavat usein hakemaan ratkaisuja itsestä. Pohdin (en tiedä!), auttavatko nykyiset keinot meitä ymmärtämään kärsimyksen syytä ja luonnetta. Saavatko ne meidät muuttamaan rakenteita ja ymmärtämään, miten vuorovaikutamme jatkuvasti ympäristömme kanssa - tiedostimme sitä tai emme.

Tarkoituksenani ei ole sanoa, ettei lääketieteellä tai terapialla olisi oma tärkeä roolinsa vaan pohtia ääneen, kenen äänellä puhumme yhteiskunnallisista asioista, mistä etsimme ratkaisuja ja tarvitsisimmeko kenties jotain uudenlaisia lähestymistapoja, joita tällä hetkellä ei juuri keskustelussa näy.

Mitä mieltä olet? Haluaisin valtavasti kuulla muiden ajatuksia aiheesta 🙏🏻 by @lakritsimaa

3

7

6 months ago

Tervetuloa seuraamaan WIceFIT-tutkimushankkeen somea, hienoa että olet löytänyt tänne! Tulemme jakamaan tällä tilillä tutkimuksen etenemistä ja tuloksia, aiheeseen liittyvää tietoa ja kokemuksia. Alkuun kuitenkin tiivis esittely tutkimuksesta:

🔍Mitä?

WIceFIT on Jyväskylän yliopistossa toteutettava ja Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke, jonka tavoitteena on selvittää urheiluvalmentajien ravitsemus- ja kehonkoostumusosaamista, ruoka- ja kehosuhdetta sekä valmentajien ja urheilijoiden välistä vuorovaikutusta. Lisäksi tutkimme, onko näillä yhteyttä urheilijoiden kehonkuvaan, syömiskäyttäytymiseen ja hyvinvointiin.

🔍Miksi?

Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että urheilijoilla on kasvanut riski häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen ja syömishäiriöihin.¹ Syömishäiriöoireilua esiintyy jopa joka viidennellä nuorista ja joka neljännellä aikuisista urheilijoista. Syömishäiriöoireilu ei myöskään ole vain esteettisten lajien tai naisurheilijoiden ongelma, vaan sitä esiintyy kaikissa lajityypeissä molemmilla sukupuolilla.²

Lisäksi ravitsemuksen ja kehosuhteen haasteet johtavat helposti loukkaantumisiin, suorituskyvyn heikentymiseen, psyykkisiin ongelmiin ja jopa urheilu-uran päättymiseen.

Hyvä vuorovaikutus urheilijan ja valmentajan välillä, sujuva yhteistyö, ihmislähtöisyys ja yksilöllisyyden ymmärtäminen ovat nousseet selvityksissä yhä merkittävämpään rooliin urheiluvalmentamisessa,³ mutta niiden toteutumisesta käytännössä tiedetään vähän.

➡️ WIceFIT on ensimmäinen laaja Suomessa toteutettu tutkimus, jossa näitä aiheita selvitetään perusteellisesti. Tavoitteena on saada kattava kokonaiskuva aiheesta ja lisätä ymmärrystä siitä, miten valmentajat voivat tukea parhaalla mahdollisella tavalla urheilijoiden myönteistä keho- ja ruokasuhdetta sekä sitä kautta lisätä terveitä harjoituspäiviä, suorituskykyä ja hyvinvointia urheilussa.

Tarkemmat tavoitteet löydät kuvakarusellista. Haluamme myös pitää keskustelun avoimena ja kuulisimmekin mielellään, mitä ajatuksia aiheesta herää ja minkälaista sisältöä toivoisitte 🙏 Kommentoi tai laita viestiä, ja jaa ihmeessä kanava niille, joita aihe koskettaa!

💙: WIceFIT-tiimi
(Ps. Tiimin esittely tulossa pian!) taken in University of Jyväskylä - Jyväskylän yliopisto by @lakritsimaa

107

3

6 months ago

Tämä päätös on kypsynyt päässäni vuosia, ja nyt koen, että se on riittävän kypsä toteutettavaksi: jään pois sosiaalisesta mediasta toistaiseksi. Ehkä kuukaudeksi, ehkä vuodeksi. Tuskin ikuisesti, mutta en halua asettaa mitään tarkkaa aikaa.

Jännittää ja pelottaa. Kuinka pahasti jään kaiken ulkopuolelle? Missaanko jotain olennaista? Kuinka monta hienoa keskustelua jää käymättä ja ideaa syntymättä? Jossain määrin tämä tuntuu jopa ammatilliselta itsemurhalta, olenhan saanut monet työnikin somen kautta.

Niitä suurempi on kuitenkin tällä hetkellä kaipuu kirkkaampaan ajatteluun ja selkeyteen omassa elämässä. Ratkaisujen tarve isoihin kysymyksiin, joihin vastaus ei löydy jatkuvasta kuvavirrasta vaan tyhjästä tilasta.

Kaipaan sitä aikaa ennen somea, kun keskittyminen oli helppoa ja energiaa tuntui olevan loputtomasti. Voi olla, että tämä on turhaa menneen nostalgisointia, joka ei koskaan palaa, enkä toki saa aivojani aikaan ennen useaa uupumusta. Ei ennen kaikki ollut paremmin, eikä some ole pelkästään ongelma. Elokuussa alkaneet sydänoireet ovat olleet kuitenkin viimeinen niitti sille, että jotain on tehtävä eri tavalla. Tarvitsen (mielen)rauhaa.

En halua asettaa odotuksia sille, mitä pitäisi tapahtua. Ehkä tämä on vain pieni, yhden ihmisen kokoinen ihmiskoe. Kokeilu, johon haluan suhtautua uteliaasti - ehkä jopa pitää päiväkirjaa, mikä ei ikinä ole tuntunut itselleni luontevalta. Kuka olen ilman somea? Mitä ajatuksia se herättää, kun en voi jakaa asioita muille? En odota pelkästään miellyttäviä tuntemuksia.

Nyt kun aikaa vapautuu somesta, on sitä enemmän kaikkeen muuhun. Sen lisäksi että toivon kaistaa ja kirkkautta löytyvän tutkimustyöhön, haluan ennen kaikkea nähdä ihmisiä enemmän ihan livenä ja kuulla niitä ihan oikeita kuulumisia - ei kuratoituja somepostauksia (eli siis sitä perinteistä sosiaalisuutta ilman mediaa 🥹)

Huomenna on siis toistaiseksi viimeinen päiväni somessa hetkeen. WhatsAppia en ajatellut poistaa, joten jos haluat olla jossain yhteyksissä, laita vaikka DM ja vaihdetaan vielä ennen taukoa numeroita/sähköpostia, jos niitä ei löydy. Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta, ja ollaan yhteyksissä ❤️ by @lakritsimaa

135

12

a year ago

Ei niin paljon kuin on mahdollista vaan niin vähän kuin on tarpeen.

Tätä periaatetta pyrin jälleen soveltamaan nyt syksyn pimetessä, kun tuntuu, että omasta kapasiteetista on kadonnut ainakin 40 % ja tekisi mieli kömpiä karhujen kanssa talviunille.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että olen määritellyt minimimatason, jolla työt saa hoidettua ja terveys, talous ja sosiaaliset suhteet pysyvät jotenkuten kasassa. Ja se saa riittää.

Säästetyn energian olen varannut kaikista tärkeimpiin rutistuksiin ja niihin hetkiin, jotka ovat kaikista merkityksellisimpiä. Tai vain siihen, että lepään, jos siltä tuntuu.

Kuulostaako kunnianhimottomalta, suorastaan laiskalta?

Hyvin mahdollista, ja jollekin varmaan onkin. Joka puolelta kuulee tarinoita siitä, miten startupin perustaja kilpailee samalla triathlonissa, rakentaa kesämökkiä ja hoitaa kolmea lasta.

Se mitä ei kerrota, on se, että elämä on aina priorisointia ja uhrauksia. Kaikkea ei voi, eikä kannata tehdä.

Esimerkiksi vaativan, ulkoisesti hienolta näyttävän uran hinta saatta olla se, ettei sosiaalisia suhteita ehdi ylläpitää, oma jaksaminen jo pitkään heikkoa, energiaa liikkumiseen tai monipuoliseen syömiseen ei ole ja lapset ovat pääasiassa muualla hoidossa.

Meillä jokaisella on rajallinen kapasiteetti, ja vaikka se on yksilöllinen, se tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan. Sen sijaan että miettisi, miten ehtisi tehdä enemmän, voi olla tarpeellisempaa pohtia, mikä riittää. Erityisen tärkeää se on silloin, kun elämässä on paljon kuormittavia asioita.

Riittävän hyvä ei ole laiskuutta. Omien voimavarojen turvaaminen on viisautta ja se voi välillä tarkoittaa sitä, että tekee vain minimin. by @lakritsimaa

3

0

a year ago